Tanssita aurinko!

 

Tämä päivä alkoi jotenkin aika kankeasti. Se ei haittaa, siitä virkistyi nopeasti. Pidän nykyään aamuista todella paljon. Peikonpoika herättää yleensä kuudelta, mikä on joskus väsyttävää. Mutta ihanaa on päästä nauttimaan heti päivän ensihetkistä. Peikkonen on aamulla niin iloinen. Itse päätin piristää itseäni vaihtelemalla koruja (minulla on molemmissa korvissa seitsemän reikää, ja samat korvikset ja kaulakorut pysyvät viikko tolkulla kunnes löydän aikaa vaihtaa niitä). Piristi! Sanoin niin ihana lämmin aamu.

 

Keräsin ruiskaunokkeja kirjahyllyyn roikkumaan, ne kasvavat parvekkeella todella hyvin, ja uusia nuppuja tulee koko ajan. Ihan uskomattoman kaunis kukka, sitä sinistä ei voi edes kuvailla. Se tuntuu imevän kaiken värin itseensä. Ruiskaunokki on herkkä ja kaunis. Haluan samaa kesää ja energiaa sisällekkin.

 

Peikkonen keräsi viime viikolla minulle männynsiemeniä. Niitä on melkoisesti, yritän saada parvekkeelle kasvamaan männyn (naurettavaa, tiedän). Olen ihan innoissani, ja Peikonpojalla oli hauskaa kun ne ravisteli siemeniä irti kävyistä. Nyt ne ovat vielä paperiin käärittyinä siemeniä sisältävässä puulippaassa.

 

Meillä oli alkuviikosta mahtava hetki, kun kävelimme kotiinpäin. Aloin laulaa Peikonpojalle, mitä teen aina, mutta tällä kertaa en lopettanutkaan vaikka ihmisiä käveli vastaan. Lauloin, tanssin ja Peikonpoika jammasi mukana ja taputti. Ihmiset hymyilivät meille (tai eivät olleet huomaavinaankaan), ja yksi vanhempi nainen teki pienen tanssiliikkeen. Kotiin päästyä oli ihan mahtava fiilis, ja oli pakko laittaa musiikkia soimaan ja tanssia vähän lisää.

Eilen illalla istuin katselemassa iltaaurinkoa ja join omista sitruunamelissoista tehtyä teetä. Voihan ihana elämä!