Ensimmäinen yö uudessa sängyssä sujui niin hyvin kun vain voi kuvitella! Ok, nukahtamiseen meni enemmän aikaa kuin normaalisti, tunnin Peikkonen pyöri ja hyöri, vaikka oli niin innoissaan juossut hampaiden pesun jälkeen uuteen sänkyyn nukkumaan- vai juuri siksi. Kuitenkin nukahti. Istuin vieressä, silittelin ja odotin silmien painumista umpeen. Nukkuminen oli melkoista myllerrystä kuten ennenkin, lopulta tuhisi pää jalkopäässä, mutta eihän väärinpäin olo unta haittaa!
Nukkui kumminkin koko yön läpi, mitä on sattunut viimeksi.. ehkä kerran..? Koska..? No, harvinaista se on. Ennen on aina omasta pinnasängystään ryöminyt minun viereen, mutta nyt itsekin heräsin vasta kun kuuden maissa könysi päälleni mikä on meillä jo melko myöhäinen heräämisaika. Loistava ensikokeilu siis! Saa nähdä jatkuuko tästä hyvin, vai tuleeko sängystä karkailusta ongelma kun uuden ihanan sängyn uutuuden viehätys lakkaa.
Minulla oli niin haikeaa käydä nukkumaan, kun on tottunut että toinen tuhisee joko sängyssä vieressäni tai ainakin sänkyni vieressä olevassa omassa sängyssään, mutta nyt oli sentään huoneen toisella puolella! Koirat onneksi jakoivat sängyn kanssani, niin oli helpompi itsellekkin. Olen tottunut että lapsi on lähellä (joo, kuten kuvasta näkyy niin nykyään se nukkuukin hirmuisen matkan päässä!).
Aamu sujui niin hyvin kuin aamu vain voi, käveltiin ensin tunnin aamulenkki, Peikkonen oli kantorepussa selässä. Se on mieluisin matkustusmuoto, vaunuissa istumiseen ei ole niin ihastunut vaikka toki tietysti niissäkin matkustaa usein ja paljon. Kuitenkin aina kun vain säiden ja muiden olosuhteiden kanssa on mahdollista, käytetään kantoreppua. Lauloin koko aamukävelyn, oli niin ihana keväinen ilma ja hyvä olla, ihana pieni hölisijä selässä ja ulkoilusta innostuneet koirat poukkoilemassa. Laulaminen on ihanaa, se herättää ja tuo hyvää mieltä kaikille, toivottavasti myös ohikulkeville koiranulkoiluttajille jotka unisin silmin ennen töihin lähtöä käyvät koiran kanssa ulkona.
Keväinen sää tuntuu ihanalta! Aurinko alkoi noustuaan paistaa, tuuli puhalsi pilvet pois. Niin kaunista, niin virkistävää! En kaipaakaan enää kunnon talvea, vaan ihanaa kevättä! Keväältä tuntui myös sisällä, kun hulluruoho oli itänyt! Hypin ja pompin riemuissani, Peikonpoikakin yhtyi iloon ja yhdessä tanssilla juhlistimme sitä että pienistä siemenistä kasvaa pian uusia ihmeellisiä kasveja. Ulkona tuoksuu sulava maa, meillä sisällä multa ja uudet taimet. Eilen pistin vielä mimosan siemeniä itämään, voi niitä ihanuuksia!
Kevätpäiväntasaus on lähellä, valmistaudumme samaan aikaan Peikonpojan syntymäpäiviin ja Ostaran viettoon. Molemmat ovat ihania, odotettavia asioita, jotka saavat hymyn huulille ja siivousinnon käynnistymään. Mitä sitä söisi, miten juhlistaisi ja kenen kanssa. Aloitin jo hiukan multien vaihtoa, Ostaraan mennessä se on kokonaan tehty. Oi sitä ihanaa keväänjuhlaa ja sitä tasapainoa mikä saa mielen herkäksi.
Vedin päälleni vaatteet, jotka kuvastivat tätä päivää rönsyilyillään, eli italiasta ostetun rimpsuisen pitkän hameen, ja vihreän takkisysteemin. Olen kehittänyt hiuksiin uuden kampauksen (jos jota kuta kiinnostaa, ensin ylemmät takut puoliponnarille, ja sen jälkeen ne ja vapaiksi jääneet haivenet yhteiselle ponnarille). Vihreä tekee hyvää, rakastan vihreää! Varsinkin tällaista samettista metsänvihreää. Mikä sopisi paremmin kevääseen?
Käpsyttelimme lähellä sijaitsevaan perhekahvilaan aamukahville (juon aamuisin teetä, mutta aamupäivän aikana on kiva saada kahvia) ja jutustelemaan ja leikkimään. Peikkosen rakas ystävä oli paikalla, samoin minun ystäviäni ja muita tuttuja.
Kunhan Peikonpoika herää, tänään on vielä luvassa pitkä ihana kävely koirien kanssa, toivottavasti aurinko jaksaa paistaa. Illalla menemmä tapaamaan muita yhden vanhemman perheitä, ne ovat aina mukavia iltoja. Peikonpojalle seuraa, minulle seuraa, keskustelua ja puuhailuja lasten kanssa. En varsinaisesti koe tarvitsevani vertaistukea yksinoloon, olen niin tyytyväinen tilanteeseemme ja elämäämme kuin mahdollista. Mutta kiva silti rupatella muiden kanssa, ja jakaa kokemuksia. Ja syödä yhdessä iltapalaa.
Ulkona on kova tuuli, yleensä en pidä tuulesta ellei se ole mereltä kovaa tuleevaa merituulta, mutta nyt rakastan sitä koska se on kevään tuuli.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, tuntekaa kevät!