Kirjoittelu on hetkeksi jäänyt, meihin iski inhottava norovirus (tai joku muu oksutautibakteeri), ja ollaan oltu aika velttoja ja voimattomia. Nyt kuitenkin tauti on ohi, ihanaa olla taas oma itsensä.
Sairaanaollessa lisää siemeniä nousi mullasta, tuntokasvi iti! Hassua, näin unta että ystävä sanoi minulle että se on todella myrkyllinen (ja sitähän se siis ei ole). Nyt vaan pitää malttaa antaa sen kasvaa eikä mennä tökkimään sitä siinä ilossa että näkisi lehtien liikkuvan, raukka stressaa muuten itsensä hengiltä. Pitää myös pohtia tuota unta vähän tarkemmin.
Peikonpoika on jo niin iso! Ei ollenkaan enää vauva. Hirveällä kiireellä koko ajan paikasta toiseen, ilmeilee kun tietää naurattavansa ja tekee tihutöitä, siirtelee tavaroita, pitää meteliä. Ruokakin mastuu taas hyvin, sormin menee suuhun hienosti kaikki ruoka ja ollaan jopa harjoiteltu lusikkaa. Silti puurokin syödään vielä sormin. Imetän edelleen usein, eikä ole tarvetta vielä lopettaa. Se on tärkeää meille molemmille.