Tämä on nyt yhden illan koirablogi, jaan kuvia tämän päivän uimaretkestä, ja kerron vähän pienen perheemme kahdesta muusta jäsenestä. Vaalet kikkuraiset ovat minun, musta koira taas on kaverin.
Koirat ovat molemmat lagotto romagnoloja. Vanhempi on seitsemän, nuorempi kolme. Luonteeltaan täysin erilaisia, mutta keskenään parhaimmat ystävykset. Molemmat minulle todella rakkaita ja tärkeitä, yhdet rakkaimmista ja tärkeimmistä asioita elämässäni.
Vanhempi on ollut paras ystäväni kauan, ja suuri lohtu ja tuki vaikeissa hetkissä. Sen ansiosta koirat myös siirtyivät raakaruokaan, koska tämä koira on lähes koko ikänsä kärsinyt allergioista. Nyt ne ovat tiessään, onneksi. Meillä on todella vahva side. Vanhempi koira heti minulle tultuaan kiintyi minuun niin, etten olisi saanut edes vessassa käydä yksin, tälle nuoremmalle taas tärkein on "isoveli" (koirat eivät ole sukua toisilleen, mutta kutsun niitä veljeksiksi). Uiminen ja ruoka ovat myös rakkaita.
Nuoremman hankin kun halusin koiralle kaverin, ja itselleni toisen rakastettavan. Hauska vekkuli, oikea rämäpää mutta kuitenkin hurjan pelokas kun eteen tulee uusia tai muuten vaan jänniä asioita. Ihan kuin Peikonpoika. Nuorempi koira ja Peikonpoika ovatkin hyvät kaverukset, touhuavat yhdessä, leikkivät pallolla ja Peikkonen syöttää koiralle omia ruokiaan. Koira rakastaa palloa ja muiden koirien kanssa riehumista.
Koirat tykkää harjoitella temppuja, ja osaavatkin niin paljon erilaisia kuin mielikuvitukseni riittää. Me tehdään pitkiä lenkkejä päivittäin, käydään koirapuistossa ja metsässä, ja tietty uimassa. En todellakaan tiedä mitä tekisin ilman koiria, tai osaa kuvitella sellaista elämää. Ei tule koskaan tylsää tai yksinäistä, silloinkaan kun Peikkonen nukkuu, kun aina on joku jonka kanssa tehdä jotain tai käpertyä vain sohvan nurkkaan.